Formula 1 VPN-Suomi

Luokittelematon

Jos jotain edes oppi

20.02.2012, Katja

…niin positiivisen puolelle jäi tämä Kunnon Kapinani.

Mutta eihän ne kolmea kokoa pienemmät farkut millään mahdu jalkaan, hyvä jos kokoa pienemmät istuu hyvin. Kiloja ei tippunut juurikaan eikä kuntoiluinto yltänyt ykköseksi vapaa-ajan vietossani. Harmittaa vietävästi tämmönen epäonnistuminen, koska kaikki mahdollisuudet olisi ollut olla paljon uljaampi ulkomuodoltaan nyt kuin viime vuoden Alpon päivänä. Sain tukea, sain tietoa, vinkkejä, kannustusta ja itsekin innostuin. Kun tavoitetta en saavuttanut, pitää katsoa peiliin ja ottaa opikseen.

Niin – opin osalta kapinani jäi positiivisen puolelle. Kunnon Kapinan henkinen anti ja usko siihen, että tekemällä onnistuu, oli minulle parasta tässä kapinassa. Löysin tuossa viime viikolla Pieni päätös päivässä -nettisivun, ja sieltä epäonnistumisessani lohduttavan tiedon: ”Fyysisten muutosten pohjalle tarvitaan henkisiä voimavaroja. Esimerkiksi stressaavassa elämäntilanteessa muutokseen panostaminen voi tuntua ylivoimaiselta.”

En nyt todellakaan laita stressaavan elämäntilanteen piikkiin koko kapinavuotta, sillä ehdinhän sentään jotain tuossa välillä jo saavuttamaankin. Mutta ihminen on rajallinen, minä ainakin, eikä voimavarat ja aika riittänyt pistämään itseään tarpeeksi likoon kuntoilupuolella. Annan sen itselleni anteeksi, ja sen kunniaksi aion järjestellä elämääni hieman lisää niin, että pystyn laittamaan itseni likoon paremmin kuntoilussakin. Uutta stressiä en aio kuntoilusta ottaa, sitäkin piti muistutella itselleen tässä vuoden kapinan aikana.

Hankalinta minulle oli kapinavuoden aikana ottaa aikaa itselleni. Siis sille kuntoilulle ja ajatustyölle elämäntapojen muutoksessa. Työt ja talkootyöt pitää toki kaikkien hoitaa, ja silti monet osaavat järjestää kalenterinsa niin, että aikaa itsestään huolehtimiselle löytyy. Minä en siinä onnistunut. Kalenteria pitää raivata siis edelleen, ja siihenkin olen valmis. Ne ajatukset, joita olen saanut vuoden aikana prosessoitua, ovat valjenneet minulle niin, että pidän kuntoilusta ja olen valmis miettimään syömisiäni. Olen siis voiton puolella, kunhan saan ajatukset toteutumaan käytännössäkin elämäntapana eikä vain ajoittain.

Helpointa kapinavuodessa oli tehdä yhteistyötä Kainuun Liikunnan Marjaanan ja Heikin kanssa, ja ottaa tietoa vastaan. Sain heiltä paljon, vaikka arvaan miten turhauttavaa heille on varmasti ollut tämä aikaansaamattomuuteni. Parhaani yritin, se ei riittänyt, nyt yritän uudestaan. Yksin en varmasti olisi saanut edes päähäni tehdä muutoksia tavoissani liikkua ja syödä, joten sitten vuoden parin päästä voin toivottavasti lähettää Kainuun Liikunnalle ja Alpolle kiitokset haasteesta ja siitä voimasta, joka sai minut liikkeelle ja pitämään itsestäni parempaa huolta.

Olen kuullut, että monet kapinalaiset ovat onnistuneet saavuttamaan tavoitteensa, ja olen iloinen heidän puolestaan! Nuo esimerkit antavat voimaa minullekin jatkaa kapinaa omillani sillä tietotaidolla, jota olen pohjiksi tämän vuoden aikana kerännyt. Olen nimittäin oppinut senkin, että kaikki liikunta on hyvästä ja uudet syömistavat on mahdollista opetella. Käytännön kautta on muistunut mieleen myös se, miten helposti kilot kerääntyvät takaisin kun jää tuuliajolle eikä jaksa liikkua tai miettiä syömisiään.

Mieli on vähän haikea kun Kunnon Kapina loppuu. Minulla se tosin jatkuu, sillä juhlaparaatin aika on osaltani joskus myöhemmin. Olisipa ollut kiva tietää, innostuiko joku kainuulainen mukaan omaan Kunnon Kapinaansa, ja miten se eteni. Mutta vaikka en sitä varmaksi tiedäkään, luulen, etten ole yksin kapinani kanssa tästäkään eteenpäin. Hyvillä mielin siis kohti parempaa kuntoa ja solakampaa olemusta edelleen. Ensi kesäksi on tavoite olla hölkkäkunnossa, ja pyrähdellä 20 – 30 minuutin lenkkejä Kajaanin kauniissa jokimaisemassa sen sykemittarin kanssa, jonka lumoihin aion palata heti kun talkootyöt on tälle keväälle saatu kunnialla päätökseen.

Kiitos kapinasta Kainuun Liikunta! Tämä kapina jää minulle omakseni, vaikka blogikin loppuu.


2 vastausta

  1. Katja sanoo:

    Hei Hannu – kiitos kannustuksesta epäonnistumisen hetkelläkin 🙂

    Joo, tuo kalenterihomma on sellainen, jota aion seuraavaksi testata. Sainhan vuodenvaihteessa ikiomaksi Kuntokalenterin, johon olen merkinnyt sykemittarin avulla kuntoiluni ja kulutukseni. Nyt kun kalenteri tässä kevään mittaan hieman tyhjentyy, niin paneudun kuntoiluuni suunnitelmallisemmin. Luulen, että näin kalenteriorientoituneelle ihmiselle se tekee hyvää. Lomalla tosin en kalenteria katsele, sitten mennään taas fiilispohjalta!

    Kiitos juoksuhaasteesta! Hölkkäkuntoa tässä kuntosalilta haetaankin sulan maan ajalle, mutta tuo tapahtuma osuu hankalasti lomani alkuun, ja todennäköisesti juoksentelen toisessa maassakin tuohon aikaan kesäkuusta. Mutta jos Kajaanissa olen, niin mukaan tulen!

    Hei, mahtionnittelut onnistuneille kapinalaisille! Erittäin inspiroivaa 🙂

  2. Hannu sanoo:

    Älä sinä huoli, tyttö nuori, niinkuin laulussa sanotaan. Tämä kampanja perustui
    osallistujien täydelliseen oma-aloitteisuuteen verrattuna vaikkapa HyvinvointiHYRRÄ-konseptiin, jossa tapaamisia ja testauksia tulee paljon enemmän. Siihen nähden tulokset oliva jopa yllättävän hyviä, blogistasi päätellen
    myös sinulla tapahtui edistymistä. Jatka vaan sitkeästi.
    Huomasit blogissasi sen kaikkein tärkeimmän. Täytyy järjestää aikaa itselle, siitä kaikki lähtee. Jos allakasta on varattu aika oman hyvinvoinnin parantamiseen, siitä ei helpolla luovuta, jookos. Ja tässä pieni haaste: Haastan sinut osallistumaan la 9.6. Kajaani Street RUN-tapahtumaan. Lyhin matka on 5 km, jonka voi kävelläkin, mutta sovitaanko että hölkkäät sen.
    Matikaisen Antti ja Karoliina Kallio sekä alkujumppa lämmittävät sinut sopivaan vireeseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *