Kunnon Kapina Kainuussa 2011 – 2012

Jo tai vasta, miten sen nyt ottaa, muutaman päivän yli puolen vuoden on Kunnon Kapina Kainuussa saanut minut opettelemaan uusia tapoja pitämään huolta itsestäni. Puolen vuoden kampanjaetappi tietää kapinalaisille välimittausta, joka tosin siirtyi kohdallani keskiviikosta ensi tai seuraavalle viikolle. Se ei haittaa minua, onpahan muutama päivä aikaa jännittää lisää. Välimittauksessa jännittää, että onko niitä kiloja karissut kehosta, millainen kehoni koostumus nyt on ja onko millään valinnoillani ollut oikeasti väliä.

Tunnelma on vähän samanlainen kuin alakoulussa ennen kertotaulukoetta. Vaikka miten on päntännyt laskutoimituksia, niin silti hirvittää, että miten siinä sitten käy kun joutuu luokan eteen opettajan tentattavaksi. Nykyäänhän kertotaulua tentataan alakoululaisilta kirjallisesti ja kellon kanssa. Kerrallaan viiden luvun kertotaulut pitää esimerkiksi viidesluokkalaisena hallita niin, että oikeat vastaukset 76 kertolaskuun pitää saada paperille neljässä minuutissa, vääriä vastauksia saa tulla kuusi. Kertotaulut siis pitää osata nopeammin, monipuolisemmin ja paremmin kuin minun ollessa viidennellä luokalla. Ainoa vaihtoehto tuntuukin olevan opetella kertotaulut vain ulkoa, ymmärtämättä sen kummemmin lukujen suhdetta toisiinsa, logiikkaa lukujen kertautuessa tai uskallanko sanoa, jopa oppimatta pohjaa monille muille laskutoimituksille, kuten jakolaskuille.

Tuntuu muuten, että laihduttamisesta puhuttaessa on vähän samanlaista henkeä kuin alakoululaisten kertotaulun opettelemisessa. Monesta tuutista hoetaan, että kuntoilkaa, syökää terveellisesti ja jättäkää liiat sokerit ja rasvat pois ruokavaliosta. Jokainen osaa tuon litanian ulkoa, mutta on eri asia siirtää se arkeen ja käytäntöön ilman apuja. Monet toki löytävät tukea yrityksistä, joiden valmiiden liikunta- ja ruokalistojen mukaan voi elämänsä muuttaa. Monet kuitenkin jäävät haasteen kanssa yksin, ja vaikka asia tiedostettaisiin – että pitäisi liikkua kuntoillakseen ja syödä terveellisesti – voi se jäädä tekemättä kun ei oikein tiedetä miten.

Nopeus on valttia tätä nykyä kertotaulukokeessa, ja se tuntuu olevan jonkin sortin edellytys myös elämäntaparemontissa. Ihmisillä on kiirekiirekiire laihduttaa, saada lihakset, parantaa kuntoaan. Tuloksia pitää saada nopeasti ja parempia kuin naapurilla. Saahan sitä haaveilla, se jopa kuuluu asiaan kun Kunnon Kapinassa on mukana! Mielikuvilla ja tavoitteilla on merkitystä, vaikkapa vain motivaation hakemisessa. Mutta totuushan on kuitenkin se, että vinksalleen menneet ruokailutottumukset, kalenterin rukkaaminen siihen asentoon, että aikaa on omallekin kuntoilulle, liikkumisesta nauttiminen ja herkkujen jättäminen erikoishetkiin vaatii aikaa ja ajatustyötä sekä asiaan tarttumista ja tekemistä. Ei se ainakaan minun kohdallani onnistunut kahdessa viikossa. Hitsi sentään, kun blogejani tuossa vilkuilin, niin ei tuntunut onnistuneen edes kahdessa kuukaudessakaan! Kesän aikana, lomaillessani, kun pystyin antamaan ajatuksille aidosti aikaa ja keskittymään muuhunkin kuin vain arkihommiin, annoin itselleni mahdollisuuden omaksua opettelemiani muutoksia.

Nyky-yhteiskunnan vaatimukset työssäkäyvälle eivät tue itsestään huolehtimista, vaikka ulkokuoren vaatimukset ovatkin kovat. Pintapuoliset vaatimukset kunnon kohottamisesta kaikuvat kuuroille korville vain paineita lisäten, jos samalla kertaa ihmiselle ei anneta mahdollisuutta (aikaa ja resursseja) oppia uutta, sisäistää oppimaansa ja soveltaa sitä käytäntöön. Sama taitaa päteä niin koulumaailman kertotaulukokeisiin kuin laihdutuskampanjoihinkin. Suomen koululaiset tosin menestyvät Pisa-tutkimuksissa ja tuovat sulan Suomen hattuun, mutta läskitilastot ovat karuja.

Jos olen oikein ymmärtänyt, on Kapinassa mukaan haastattuna ihmisiä, jotka eivät ole vielä edes alkumittauksessa käyneet. Kiirettä on monenlaista, mutta omalta kohdaltani olen tyytyväinen, että tartuin Alpo Jokelaisen kutsuun kapinoimaan kuntoni puolesta – luulenpa, että moni ajatus oli jäänyt käymättä läpi ilman kapinaa, joka on avannut silmiäni pitämään huolta etenkin minusta, ei puntarista. Niin että oikeastaan se välimittaus ei jännitä enää ollenkaan, koska voin paremmin, olen pienentynyt jonkin verran ja hoksaan kuntoilun hyödyt sekä teoriassa että käytännössä. Tavoitteeni on edelleen mahtua kolmea koko pienempiin farkkuihin ensi maaliskuussa, mutta en ole vielä uskaltanut kokeilla edes kokoa pienempiä.

Tänään perjantaina on SuomiMies Seikkailee -rekka parkissa Kajaanin Raatihuoneentorilla. Sytöt ja pohjatiedothan löytää vaikka sieltä, jos kuntoaan haluaa kohentaa. Tsempit kaikille, kapinalaisille ja muuten vaan näiden asioiden kanssa painiville!