– pullaa, aika harvoin tosin, mikä tarkoittaa pullasiivua noin kerran kuukaudessa ja vielä harvemmin muuta kahvileipää. Vai onko pannari kahvileipää? Peltipannaria kuluu muutama palanen kerran kahdesta kolmeen viikossa.
– ruokailu. Ihan hallussa. Kai. Pitänee jutella Marjaajan kanssa.
– karkkia. Toissa viikolla tuoreen lakusekoituksen herkkuja työkaverin tarjoamana, liikaa yhdellä kertaa, tuloksena hieman huono vointi ja morkkis. Yleensä ei, ja jos, niin harvakseltaan vain muutama namu kerrallaan tai tikkarin imeskely.
– kävelylenkki. Kahdesta kolmeen kertaa viikossa, puolesta tunnista puoleentoista kerrallaan. Mä rrrrakastan mun sadepukua!
– kuntosali. Pari kertaa viikossa. On ollu ihana palata lihaskuntoilun pariin pitkän keväällä koetun pakkotauon, kesälomareissutauon ja tanssiharjoitustauon jäljiltä.
– istumista. Välillä niin paljon töissä, kokouksissa tai talkoohommissa, että persausta puuduttaa. Istuminen ei tee hyvää, mutta joinakin viikkoina sitä kertyy ärsytykseen asti.
– hyvää mieltä. Elämä hymyilee ja pääkoppa pysyy kasassa. Alan olla henkisesti valmis sovittamaan kokoa pienempiä housuja. Ja maaliskuussa 2012 pitäisi mahtua kolme kokoa pienempiin kuin kahdeksisen kuukautta sitten? Ei mennä siihen vielä.
– jännitystä. Välimittaukseni on perjantaina. Ensi viikolla kerron siitä tarkemmin.
En muuten edes juo kahvia, joten käynpä täyttämässä vesipulloni, jonka kanssa olen töissä toimituspäivinä erottamaton kaveri. Voikaa hyvin!
Niin, kyllä minun täytyy vielä välillä patistella itseäni liikkumaan, vaikka mukavat harrastukset olen löytänytkin. Ilmeisesti en ole saavuttanut mitään erityisiä endorfiini-tasoja, jotta oisi se lähtemisen tunne niin pakottava ettei pöksyissään pysy. Mutta kivaahan se on, kun liikkeelle pääsee/tokenee/kehtaa lähteä 🙂
Välimittauksesta terveisiä muuten huomenna – ja Kainuun Radion aamussa sovitetaan niitä kokoa pienempiä farkkuja yhdeksän ja kymmenen välillä.
Olipa positiivinen blogi Katja. Etenkin tykkäsin tuosta sadepukujutusta. Kävely syksyisessä sateessa on rauhoittava, metsä tuoksuu, ropina mukavaa kuunnella.
Silti uskon, että lähteminen voi edelleen olla vaikeaa,. mutta se perille pääsy palkitsee aina. Tsemppiä edelleen