No niin, olen siis taas ruodussa – vaikka en ikävä kyllä vieläkään kuosissa. Mutta olen nyt oivaltanut jotain mielestäni olennaista. Olen nimittäin aina ajatellut, että oikeastaan minun ei pitäisi syödä illalla mitään. Älä syö kello kuuden jälkeen, sanottiin laihduttajille seitsemänkymmentäluvulla. Tällä ohjeella olen lihonut vuosikymmenten varrella varmaan yhteensä monia kymmeniä kiloja.
Tänä kesänä, vihdoin viimein, käänsin Kunnon kapinan innoittamana ja opastamana kelkan toiseen suuntaan ja ryhdyin miettimään, mitä minä voisin illalla syödä. Ja kas kummaa, tämä resepti näyttää purevan. Jaksan olla iltapäivällä mustustelematta keksejä sun muuta roskaruokaa, koska tiedän, että kotona odottaa joko herkullinen keitto tai kunnon pihvi ja salaatti.
Toinen taikasana on tumma suklaa. Olen pitkään etsinyt sellaista välipalaa, joka pelastaisi kiireisenä päivänä pälkähästä mutta ei olisi liian namia eikä syötättäisi. Nyt minulla on yleensä aina mukana levy oikein kunnon tummaa suklaata, jonka kaakaopitoisuus on vähintään 80 prosenttia. Ja a vot, sekin lääke tepsii! Suklaapala hätätilassa piristää mutta on sen verran vahvan makuista, että yksi pala riittää. Varmuuden vuoksi olen kuitenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että kolme palaa päivässä on ehdoton maksimi. Onneksi niin pitkälle ei ole yleensä tarvinnutkaan mennä.
Nyt vaan sitten odottelen, että kuluneiden kuuden kapinakuukauden aikana pikkuhiljaa ja kivuliaastikin löydetty luonteva, terveellinen ja omalta tuntuva ruokajärjestys alkaa tuottaa myös vaakalla näkyviä tuloksia.
T. Leinoselle sympatiaterveiset ja tsemppiä! Ei ole mullakaan kilot erityisesti karisseet, mutta pitkässä juoksussa on tällä hitaalla ja omatahtisella toiminnalla lähtenyt vuodessa kymmenkunta kiloa. Ja vielä on mistä lähteä, mutta oletan, että vuoden päästä tuntuu jo taas vähän kevyemmältä. Kunnon Kapina päättyy maaliskuuhun, mutta kyllä tämä minulla taitaa olla loppuelämän kapina – vaatii paljon opetella uusia, terveellisempiä tapoja, ja toisaalta olla syyllistämättä itseään liikaa. Näin minä olen sen ajatellut. Ja sitä paitsi, ei kannata liikaa sitä puntariakaan vaan tuijottaa: joskus mittanauha kertoo enemmän, puhumattakaan omasta olosta, jonka pitää olla hyvä ja rauhallinen, ei kärttyinen ja nälässä riutuva.
Hei mahtia Eeva 🙂 Hyvä me!
Hyvä T. Leinonen!
Nälän tunne on terve viesti ” konestoltasi ”, elimistöltäsi. Veden juonnin lisääminen olisi hyvä asia, mutta ei tuo polttoainetta Sinulle lisää. Suosittelisin
ruokapäiväkirjan pitämistä mutamille päiville. Kirjaa ylös kaikki mitä syöt ja juot, sekä kellon ajat. Tarkkaile sitten tuleeko liian pitkiä ruokailuvälejä (esim. 6 tuntia tai enemmän ). Seuraa myös ”huonojen hiilihydraattien määriä; sokeri, vaalea leipä yms.) Lisää kasviksia, marjoja ja maustamattomia maitotuotteita ja mausta ne itseesim. marjoilla ja leseillä.
Olen tässä yrittänyt kulkea kanssanne omaa kapinaani, samoilla periaatteilla. Eli oikea ruokavalio ilman mitään ihmedieettejä, välipalat ja muu turha pois, hallittua ruokailua ja liikuntaa lisää.
Mutta missä on tulos? Vaivaiset pari kiloa lähti ja sitten se pysähtyi kuin seinään. Vaaka on jo viholliseni, ei se palkitse. Näläntunne on tullut sitäkin tutummaksi, ruokapöydästä noustuanikin on yhä nälkä, ihan kuin ei olisi syönytkään. Ehkä veden tankkaaminen auttaisi, itselläni tuo juomispuoli unohtuu, kun ei vaan janota niin mikään ei muistuta nestetankkauksen tärkeydestä.
Pikkuhiljaa alan ymmärtää ja myötäelää yhä enemmän bloggaajien tuntemuksia. Ei se niin helppoa meille pyörylöille ole. Mikä lie aineen häviämättömyyden laki.?