Ja täytyy kyllä sanoa, että alun perin kauhistutti koko maakuntajohtaja Alpo Jokelaisen haaste Kunnon kapinaan Kainuussa. Tottahan sen tiedostan, että painoa pitäisi pudottaa kun ikääkin alkaa tulla ja ylipainosta saa kiittää montaa sairautta, joita en halua. Haasteessa ahdisti sen julkisuus. Siis että kaikille pitäisi kertoa millaisin tavoittein aion kuntoani kohottaa, ja kun on se kehon koostumuksen mittauskin – pitääkö sekin esitellä julkisesti?
No ei tarvitse. Onneksi, koska niin nähtävissä kuin itse kukaisenkin paino on, niin se on hyvin henkilökohtainen asia. En halua kertoa paljonko painan ja paljonko pitäisi pudottaa, että olisi normaalimitoissa. Painetta ylipainoisten suuntaan kun tulee niin valtavasti ja monesta tuutista, että tässä on tekemistä jo senkin kanssa. Välillä tuntuu, että liikkumisesta pitäisi tehdä elämän tärkein asia, ja jos on ylipainoinen, niin on jotenkin alempaa kastia ja syyllinen kansanterveystilastojen huonouteen. Ei käy, en suostu syntipukiksi tai potemaan huonoa omaatuntoa ylipainostani. Sen sijaan olen aika pitkälti onnistunut pääsemään sinuiksi itseni kanssa, ja nauttimaan elostani, vaikkakin ylipainoisena.
Toisaalta, kun haaste nyt kohdalleni sattui, niin aloin ajattelemaan, että olisiko nyt minun aikani tehdä jotain. Tilastot kainuulaisten ylipainosta ja liikkumattomuudesta ovat surkeaa luettavaa, ja vaikka tässä nyt jonkin verran liikuntaa harrastetaankin, joudun myöntämään, että minunkin kiloni näkyvät tuossa nälkämaan (NOT!) tilastossa. Kun vielä olen perusterve, en sairasta verenpainetautia, diabetestä ja kolesteroliarvoni ovat suositusrajoissa, niin ehkäpä onkin aika tarttua toimeen?
Kehon koostumuksen mittaus hirvitti etukäteen! Sinälläänhän homma on simppeli – mennään minuutiksi seisomaan laitteeseen, pidetään kiinni kahvoista, ja ollaan aloillaan. Tulosten tarkastelu kertoi kehostani sen, minkä jo tiesinkin. Painoa on liikaa ja rasvaa on kehossa liikaa. Mutta – iloisiakin uutisia oli! Lihakseni olivat hyvässä kunnossa ja tasapainossa ylä-, keski- ja alavartalon suhteen, ja luut olivat hyväkuntoiset. Ehkä se viime syksynä ohjelmaan otettu, kerran viikossa hikoiltu zumba, ja osittain työnantajan liikuntaseteleiden tuella aloitettu kuntosaliharjoittelu ovat ajaneet asiansa eli kohentaneet kuntoani.
Lopulta sain kehonmittauksesta mahdottoman mainion inspiraation varata tapaaminen myös omavalmentaja Heikki Suhosen kanssa, joka voisi opastaa minua liikkumaan vieläkin tehokkaammin harrastuskertoinani, jotta saisin kehoni rasvan määrää vähennettyä. Painoni pudotuksessa haaste kai onkin siinä, että en ala laihduttamaan, mikä monesti tarkoittaa sitä, että paino tippuu, koska lihakset katoavat. Lihakset pitäisi saada pidettyä samassa kuosissa kuin nytkin, vahvistaa jopa entisestään, ja saada se rasva – läski suomeksi sanottuna – vähenemään.
Jep, tässä sitä ollaan. Kunnon kapina on osaltani alkamassa.
Niinpä. Jos kuvitellaan, että vapaa-aikaa on 8 tuntia päivässä eli 56 tuntia viikossa,semmoseen hengästyttävään liikuntaan pitäisi uhrata vaivaiset 5 % tuosta 56 tunnista eli vähintään 5 x 30 minuuttia viikossa. Se täyttää jo vähimmäissuositukset. Ja mieluummin todellakin useana päivänä. Varastoon ei voi liikkua eli yksi 2,5 tunnin lenkki viikossa ei korvaa tuota 5 kerran satsia. Mutta toki noita 2,5 tunnin lenkkejä tulee näin kevään tullessa ihan kaupan päälle.
Joo, siinäpä mullon seuraavalle kirjotukselle aihetta – että ”liikunnalle on aina aikaa, jos vain haluaa”. Saapa nähä 😉
Ole huoleti Katja. Kauhistus vaihtuu ennenpitkää mielihyväksi.Kun vaan muistat liikkua ja syödä säännöllisesti ja sopivasti eikä harvoin ja paljoin, niin hyvä tulee