Pari viikkoa sitten kirjoitin blogia tänne, mutta se jäi kesken kiireiden vuoksi. Nyt kun palasin sen pariin, huomasin, että en ole enää samaa mieltä silloisen kirjoitukseni kanssa.
Sillä, samoihin aikoihin kun huhtikuun lopulla tapasin omavalmentaja Heikki Suhosen, kerrottiin, että Ruotsissa yksi Suomessakin tuttu laihdutusohjelma oli vienyt ohjeillaan nuoria naisia sairaalahoitoon. Viiden litran päivittäinen veden juominen ja ruoansulatukselle ylivoimaisten siemenien syöminen tekivät elimistölle sellaista hallaa, että pyytämättä ja yllättäen laihdutuskuuri jatkui sairaalan pedissä.
Suomessa asiasta keskusteltiin paljon, ja uutisista kävi ilmi, että ruotsalaisnaiset olivat juoneet vettä ja syöneet pellavansiemeniä yli suositusten. Kirjoitin, että ”kaiken kaikkiaan tämä laihdutusohjelma on melko radikaali tapa muuttaa elämäntapojaan jo alun perinkin, ja pistää kyllä miettimään, että ovatko nämä naiset kuvitelleet laihtuvansa nopeammin ja enemmän soveltamalla ohjeita äärimmilleen.
Tässä kyseisessä laihdutusohjelmassa elämäntapojen muuttaminen ja laihduttaminen aloitetaan erittäin niukkaenergisellä pussikeittodieetillä, jolloin kaikki mitä suuhun laitetaan veden ja kahvin lisäksi tulee pussista. Tällä mallilla mennään nettikeskustelujen mukaan muutamasta viikosta jopa kolmeen kuukauteen. Tulokset tuntuvat olevan mieluisia: vähintään kymmenen kiloa, jopa yli kaksikymmentäkin pussidieetin aikana. Tuo jos mikä on mainosta, johon moni ylipainoinen on valmis tarttumaan, sillä tulokset tuntuvat useimmilla laihduttajilla olevan se pääasia.”
Allekirjoitan tuon pätkän edelleen, enkä edelleenkään ole poikkeus tuossa laihduttajien joukossa. Haluan kovasti, että aherrus kunto- ja tanssisalilla sekä pähkäily keittiössä tuottavat tulosta, ja saavat kilot karisemaan ja kehon pienenemään – voimaan hyvin. Suoralta kädeltä en halunnut pelkän pussikeittokuurin varaan heittäytyä, vaan halusin ajatella hyvinvointiani ja jaksamistani mieluisten liikuntaharrastusten parissa kunnon ruokaa syöden ja hyvin voiden.
En halunnut osoitella sormella tai ylenkatsoa pussikeittodieeteillä laihduttavia, vaan ymmärtää tarkoitusperän, joka saa laittamaan itsensä poikkeukselliseen tilanteeseen ruokailun suhteen.
Nyt ymmärrän vähän paremmin ja olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa minäkin olen pussikeittojen varassa ravinnon suhteen. Sen kummemmin sairaskertomusta erittelemättä olen ollut pääsiäisestä asti tilanteessa, jossa liikunta ja rehkiminen on minulta kielletty. Aluksi pystyin säätämään ruokailujani tilanteeseen sopivaksi, ja odotin vain lupaa aloittaa liikunta edes hissuksiin. Viikkojen kuluessa lupaa ei ole tullut, väsymys sai lipeämään ruokailurytmistä ja tällä viikolla tavattuani Kainuun Liikunnalla Marjaana Riissasen kanssa aloitin pelkästään pussikeittoihin perustuvan ruokavalioni.
Syynä ovat ne tulokset. Kilojen karistus, laihdutus, painon pudotus, hoikistuminen – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olen harmitellut liikuntatottumuksieni rikkoutumista enemmän kuin sitä, etteivät kilot ole vähentyneet. Mutta kun liikuntaa ei ole, ja paino pienen tippumisen jälkeen (ne lihakset taisivat lähteä pienenemään) nousi, olen valmis tekemään melkein mitä vaan, myös elämään pussikeitoilla.
Marjaana muistutti, että pussikeittokuurin antama energiamäärä riittää töissä käymiseen ja kevyihin kotitöihin. Passaa minulle, sillä energiaa tai intoa ei muuhun olekaan. Jos (ja kun!) lupa liikunnan jatkamiselle tulee, on palattava terveellisen kotiruoan pariin. No ei tarvitse kahdesti käskeä – nyt kun siihen ei ole mahdollisuutta, kaipaan jo tavaksi muodostunutta liikuntaa ja kunnon ruoan syömistä. Siis sellaista elämää mihin ihminen on tarkoitettu.
Kun kaikki liikunta on minimissä eikä edes arkiliikkumista tule normaaliin tahtiin yleisen aktiivisuuden myötä, niin huomaan, että Heikin ja Marjaanan avulla pääsin oikeasti hyvään suuntaan kuntoni kohottamisen suhteen. Näen liikkumisen mahdollisuuden monessa kohdassa arkista päivää, nyt vain jätän sen käyttämättä. Kunnon kapina on jo opettanut paljon, vaikka itsestä välillä tuntuikin, etten ole saanut aikaiseksi mitään. Nyt on taas aika saada aikaiseksi jotain tavoitteeni saavuttamiseksi, ja nyt se tarkoittaa pussikeittoja. Saan niistä kaiken tarpeellisen vähällä energialla eikä keväällä jo saavutettujen tulosten pitäisi aivan huuhtoutua pesuveden mukana tässä elämäntilanteessani.
Ihminen pystyy huikeisiin juttuihin kun niikseen. Jos ihmiset pystyvät pudottamaan painoaan pussikeittodieetillä, niin miksei sitten liikkumalla ja syömällä terveellisesti? Sekin on kiinni omasta päätöksestä.
Aurinkoista kesäkuun alkua kapinalliset ja kaikki muutkin 🙂
Hyvän tuntuisia ajatuksia edellisen viestisi lopussa. On selvää, että pysyvä elämäntavan muutos vaatii itsekuria, ihan niinkuin jatkuva pussikeiton syönti
Pussikeittojen avulla paino varmaan tippuu, mutta kuka jaksaa syödä pussikeittoja loppuelämänsä. Onhan se mukavampaa kuritusta säädellä annospainoa.Edelleen se varmin, tosin hitaampi tapa on syödä monipuolisesti ja riittävän pieninä annoksina. Sehän sinä kyllä tiedätkin. Tsemppiä vaan Katja.
Huomaan kyllä, että meikäläisen kropalle ei tämä ihan pelkkä pussikeitto istu – lisäksi on kulunut tomaatteja ja kurkkuja, ja poikkeuksellisesti olen vaivautunut myös laittamaan teekupposen itselleni pari kertaa päivässä. Pussikeittoon olen myös laittanut ruokalusikallisen raejuustoa kerran päivässä.
Mutta ei tämä ole ollenkaan niin kuilottamista kuin ennakkoon arvelin. Itse kun en ole mukana missään laihdustusohjelmassa, jossa pakotettaisiin pussikeittokuurille ehkä useammaksikin viikoksi, niin tämmönen parin viikon projekti kehon puolesta tuntuu hyvältä, varsinkin kun sille ei ole mitään terveydellistä estettä.
Vaikka eihän tämä nyt ole neljää päivääkään pelkällä pussikeitolla elämistä – tähän viikonvaihteeseen osuu paritkin valmistujaisjuhlat, ja tottahan niissä pitää herkkuja maistella. Paino sanalla maistella.
Entistä enemmän olen pohtinut tuota kirjotukseni viimeisen kappaleen ajatusta. Siis jos joku pystyy olemaan useamman viikon pelkän pussikeittoravinnon varassa, niin ei pitäisi olla kummonen juttu kenellekään tuunata elintapojaan terveellisempään suuntaan ihan liikuntaa lisäämällä ja ruokailujaan silmäilemällä. En sano, että kunnon kapina mikään yksinkertaisuuksien läpihuutojuttu mullekaan olisi – siis juuri se liikunnan säännöllistäminen ja ruokailujen järkevä järjestely – mutta jos päättää niin kyllä siinä varmasti onnistuu, kuka tahansa. Eli siis tällä logiikalla minäkin 🙂
Tämä ”pussijuttuhan” on vain 1-2 viikon ylimenovaihe, siis eräänlainen niskalenkki, jonka jälkeen palataan taas ruotuun. Siis oikeaa ruokaa, oikeaan aikaan, oikea määrä. Siinä se jutun ydin!